Raskas päivä. Tänään oli sellainen. Mutta opin myös jotain uutta. Älä enää ikinä vastaanota hammaslääkäri aikaa lapselle hänen ensimmäisenä virallisena kesälomapäivänä kello 9.00 aamulla. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja perua se, siirtää myöhemmäksi. En suostu ottamaan neuvola aikaakaan juuri ennen kymmentä. Hätäiset aamut pienten lasten kanssa ei ole mun juttu, eikä varmasti kenenkään muunkaan juttu.

No mutta, asuntovaunussa erittäin huonosti nukutun viikonloppu reissun jälkeen, missä ekana yönä meinattiin kuolla hypotermiaan, ja seuraavana yönä ensin lämpöhalvaukseen ja sen jälkeen uudestaan hypotermiaan, oma sänky eilen illalla tuntui taivaalliselta. Tänä aamuna täysin kesken unien klo 7.30 heräsin herätyskellon suloisiin sointuihin. Kyllä vitutti. Kaikki kolme lasta piti herättää kesken unien yhden lapsen hammaslääkärin takia. Pikameikki, kuppi kahvia vauva kainalossa ja hirveä hoputus että ehditään bussiin. Yritän tilata hissiä, joka ei tule. Kiroilen ja lähden rytyyttää tuplavaunuja rappusia alas. Alhaalla on hissin huoltomies joka katsoo minua vaivalloinen hymy naamalla. Ei sitten voinut huutaa, että hissin huolto meneillään, vaan antoi minun kiroilla ja hakata hissin tilausnappulaa aikani.

Ehdimme ajoissa kalasatamaan hammaslääkäriin, mutta yllättäen joudumme odottamaan ylimääräiset puoli tuntia. Itse vastaanotto kestää 10min.

Tämän jälkeen kauppaan. Lucas onnistuu levittämään rasiallisen mansikoita hedelmä ja vihannes osaston lattialle. Melko kovaan ja vihaiseen äänensävyyn sanon, että ”VOI VITTU!” Se vain tulee suustani. Hermo on kireällä. Saan muutaman kysyvän katseen alta kulmien. Hävettää.

Kerään pojan kanssa mansikat takaisin laatikkoon ja laitan sen ostoskoriini.

Kävelemme kotiin ja matkalla ahmin puolet näistä lattialla pyörineistä mansikoista. Muistan etten ehtinyt aamulla syödä mitään. Nälkäkiukku.

Koko päivä yhtä hermojen kiristelyä. Käyn lasten kanssa leikkipuistossa. Paluu matkalla Lucas vollottaa ja vauva itkee. Teen ruokaa ja siivoan keittiön. Siivoan lattialta jauhelihakastikkeet, päärynäsoseet ja vauvan pissat. Uhkaan heittää kaikki lelut lattialta roskikseen. Vanhin poika sanoo, että hän voi kyllä muuttaa isänsä luo, jos niin haluan. Että voi tulla sitten aina välillä käymään meillä. Sanon ettei tule kuulonkaan. Vielä imuroin ja pesen lattiat. Sitten pääsin hermolenkille. Tunnin juoksulenkki vaunujen kanssa.

Kyllä helpotti. Iloinen laulu raikasi kun pääsin kotiin. Endorfiinit oli huipussaan.

Katselin jokaista lastani, kun olivat nukahtaneet. En olisi ikinä voinut kuvitella, että minusta tulisi kolmen lapsen äiti. Enkä olisi ikinä voinut kuvitella, miten rankkaa tämä voi olla.

Mutta silti olen ihan äärettömän onnellinen tästä kaikesta. En osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon näitä naperoita rakastan. Ja kun näen, kuinka paljon he rakastavat minua. Minä en ole tehnyt heitä, vaan he ovat tehneet minut. Olen heille maailman tärkein ihminen, ja he ovat minulle.

Huomenna on varmasti parempi päivä. Kello ei ole herättämässä. Eikä ole enää maanantai.