Johtuen varmaan Suomen säästä ja sen myötä ihmisten matkakuumeesta, on tullut paljon kyselyitä Meksikon matkastamme. Mitä tykättiin ja kannattaako mennä?

Otimme siis Aurinkomatkojen edullisen äkkilähdön, kahden viikon pakettimatkan Finnairin sinivalkoisin siivin suorilla lennoilla Tyynenmeren rannalle Puerto Vallartaan. Matkalla mukana oli kaksi lasta, Alina 1v 2kk, ja kohta neljävuotias sydäntenmurskaaja Lucas. Hotellimme oli Villas Vallarta, ihan kelpo hotelli, buffet aamiainen kuului hintaan. Allas alue baareineen löytyi, ja kerrankin nimensä veroinen lastenallas, jossa veden syvyys oli vain 20cm. Siinä oli Alinan helppo kahlailla.

Hotelli oli täynnä ystävällisiä ja sosiaalisia pohjois-Amerikkalaisia eläkeläisiä. Soppaa hämmensi kourallinen suomalaisia, jotka olivat samalla pakettimatkalla. Sain olla taasen ylpeä maanmiehistäni, kun allasbaarissa joku suomalaismies kertoi totuuksia kovaan ääneen: ”FINLAND, VERY COLD COUNTRY! FINLAND, VERY GOOD ICE HOCKEY!”

Ilmasto näin vuoden alussa oli mitä miellyttävin. Päivällä lämpötila kohosi 26-28 asteeseen. Aamulla, jos lähti aamiaiselle heti seiskan aikaan, niin sai laittaa pitkähihaisen päälle. Mutta heti kahdeksan jälkeen, kun ensimmäiset auringonsäteet ennättivät Sierra Madren vuoriston yli, alkoi mukavasti lämmittää☀️

Puerto Vallartan rantakadulle, eli maleconille oli matkaa kolmisen kilometriä. Maleconilta bongailimme muuten valaita, jotka tulevat Banderasin lahdelle talvehtimaan. Maleconilta löytyi myös runsas ravintola tarjonta, ja turisteille suunnattuja kauppoja ja matkamuistomyymälöitä, missä kaikissa oli samat tuotteet samaan hintaan. Rämisevillä ja natisevilla paikallisbusseilla matka maleconille taittui helposti ja halvalla. Aikuisen lippu maksoi 10pesoa, eli alle 50centtiä. Lapset matkustivat ilmaiseksi. Busseja meni niin tiuhaan, että ei paljoa aikatauluja tarvinnut kysellä. Ja tuskinpa sellaisia edes oli. Siihen vaan pysäkille odottamaan bussia, jonka tuulilasissa lukee centro, ja melkein kaikissa luki. Kannatti kaivaa tasaraha valmiiksi esiin. Taksikyytikään ei paljoa lompakkoa verottanut, maleconin alkuun pääsi alle neljällä eurolla.

Ruoka oli kyllä pieni pettymys. Pari kertaa erehdyimme syömään rantaravintolassa. Näköalasta saa silloin maksaa melkoista extrahintaa, niinkuin aina, ja ruoka oli aivan mautonta. Suorastaan surkeaa. Tilasin katkarapukeiton, niin eteeni tuotiin iso kulhollinen ketsuppivettä, jonka pohjalta löytyi muutama katkarapu. Haukuin keiton tarjoilijalle, eikä minun tarvinnut maksaa seitsemän euron ketsuppilientä.

Mutta, heti kun lähtee pois pahimmalta turistialueelta, ja eksyy johonkin sivukujalle, niin löytyy niitä paikallisten suosimia ravintoloita. Muutaman minuutin kävelymatkan päästä hotellistamme löysimme sellaisen, kuin Tio Toño. Muovituolit soralattialla on aina hyvä merkki. Kaksi aikuista söi ja joi noin vitosella. Ehdottomasti parhaat quesadillat, mitkä matkallani söin. Ainoa miinus tässä ravintolassa oli, että se meni kiinni jo neljältä päivällä.

Kieli pitkällä odotin, että saisin joka ilta mussuttaa grillattuja, mausteisia maissintähkiä, mutta en löytänyt niitä mistään. Pettymys oli suuri.

Rannoilla kiertää ihan väsymykseen asti kaupittelijoita. On vaatteita, koruja, puisia veistoksia, aurinkolaseja, hedelmiä, omenapiirakkaa, hennatatuointeja, kaikenlaista rihkamaa, ja jopa ostereita. Ja hinnat niin korkeita, että ei edes kiinnostanut alkaa kauppoja vääntämään. Yhden mekon ostin rannalla, alkuun hinta oli 500 pesoa, (n.25€), mutta loppujen lopuksi sain parilla sadalla, eli vähän alle kympillä. Silti jäi vähän huijattu olo. Minkäänlaisia piraattituotteita en nähnyt myytävän missään.

Maleconilla hinnat olivat myös päätä huimaavia. Siellä myytiin paljon Donald Trump T-paitoja, kysyin hintaa niin myyjä sanoi 25 dollaria. Nauroin päin naamaa, ja lopulta ostin senkin kymmenellä eurolla.

Parin kilometrin päässä hotellista löytyi iso ostoskeskus La Isla. Sieltä löytyi H&M ja muita vastaavia liikkeitä, mutta hintataso oli sama kuin meillä suomessa. Lähdimme pois tyhjin käsin. Ruokakaupoissa sentään hintataso oli edullinen Suomeen verrattuna.

Isoin miinus koko paikassa oli erittäin kova merenkäynti. Lapsilla ei ollut mitään asiaa mereen. Itse kävin yhden ainoan kerran koko loman aikana uimassa, kun tuli sopiva aaltojen väli. Uimareita ei näkynyt muutenkaan juuri millään rannalla. Se ei tehnyt rannalla oloa kovinkaan rentouttavaksi, kun joutui koko ajan juoksemaan lapsen perässä, joka oli suunnattoman kiinnostunut merestä. Sen sijaan auringonlaskut Tyyneen valtamereen olivat älyttömän kauniita ja ikimuistoisia.

Aikuisten kesken tästä paikasta olisi varmasti saanut enemmän irti. Oli valasretkiä, ja kaikenlaisia veneretkiä saarille ja muille rannoille. Mutta eihän noiden naperoiden kanssa viitsi lähteä mihinkään pieneen paattiin heilumaan edes tunniksi. Pari omatoimiretkeä teimme läheisiin pikkukyliin.

SAYULITA

Sayulitan pieneen ja värikkääseen hippikylään bussimatka kesti 1,5h. Matkan aikana bussissa kävi jos jonkinlaista kaupustelijaa. Välillä joku soitti kitaraa ja lauloi, sitten kolehti kiertämään ja hän jäi ulos seuraavalla pysäkillä. (Siis emme keränneet kolehtia, että pääsemme hänestä eroon😅) Sitten astui sisään banaanikakkujen myyjä. Rohkenin ostaa yhden 50 centin lämpöisen kakkupalan, kun joku bussin etuosassa osti niitä heti seitsemän. Jännityksellä odotin vatsan tuntemuksia. Ainahan pitää olla vähän skeptinen. Vatsa tykkäsi kakusta, ja matka jatkui.

Sayulita oli ihanan värikäs ja pieni kylä, mikä oli myös täynnä amerikkalaisia. Aalloilla surffailttiin ja meno oli letkeää, mutta fiilis laski luin lehmän häntä, kun huomasimme, että keskellä rantaa oli haiseva viemäri puro. Kylässä ei ollut toimivaa viemäriverkostoa, joten paskavedet laskettiin suoraan mereen. Ei tarvinnut sitten mennä uimaan täälläkään.

Mutta rauhallisemmalta puolelta rantaa löysimme aivan ihanan hippibaarin, jossa oli oikeasti nähty vaivaa hienoon sisustukseen. Naisten vessassa katon virkaa toimitti surffilauta, jonka takana huojuivat vihreät palmut vasten sinistä taivasta. Voiko parempaa vessaa ollakaan? 😄

MISMALOYA

Toinen omatoiminen päiväretkemme suuntasi Mismaloyan pienelle rannalle. Yhdellä bussin vaihdolla keskustassa matkaan kului noin 40 min hotelliltamme. Jäimme bussista ja pienen hiekkatien päästä löysimme pienen ja viihtyisän rannan. Ravintoloita oli muutama ja jokaisella rantatuolit hiekalla. Päädyimme menemään ihan rannan vasempaan nurkkaan, missä oli pienin ravintola punaisine muovituolineen, Restaurant Teo’s. Olimme jostain lukeneet, että täällä saattaisi merenkäynti olla rauhallisempaa, mutta sitä se ei ollut. Aallot löivät välillä niin kovaa, että jouduin nostamaan laukut hiekalta tuolille.

Monta tuntia siinä vierähti katsellessa rannan letkeää meininkiä. Viereisessä pöydässä ranta mariachit soittivat meksikolaista kansanmusiikkia varmaan puoli tuntia, lapset leikkivät hiekalla, koirat juoksentelivat rannalla ja aalloissa. Joimme ja söimme, ja yllättäen tämän rantaravintolan ruokakin oli hyvää.

Jos haluaa mennä viettämään vain mukavaa rantapäivää ilman sen kummempia ostoshaluja, suosittelen ehdottomasti Mismaloyaa. Toki rantamyyjiä sielläkin riitti, jos välttämättä haluaa rahoistaan eroon päästä😄

Kaiken kaikkiaan matka meni ihan mukavasti. Näimme krokotiilejä, pelikaaneja, papukaijoja ja isoja liskoja, kaikki ihan luonnon varaisina. Ehkä lasten kanssa ei ihan helpoin lomakohde, suurena syynä tähän kova merenkäynti. Ensi matkaa suunniteltaessa suurin kriteeri taitaa ollakin rauhallinen ja matala, kristallinkirkas rantavesi.

Tulipahan käytyä, mutta ei ehkä tarvitse mennä uudestaan, ainakaan muutamaan vuoteen😉

#puertovallarta #villasvallarta #finnair #aurinkomatkat #pakettimatka #lastenkanssa #matkalla #matkallalastenkanssa #mismaloya #sayulita #malecon #banderasinlahti #tyynivaltameri #tiotoño #restaurantteos