Tanssiva koppakuoriainen

Aina kun minä lähden vaunujen kanssa tästä bussilla ja metrolla suhaamaan, niin minusta tulee ihmisvihaaja. Varsinkin, jos minä lähden tuplavaunuilla, niin silloin minusta tulee ihmisvihaaja potenssiin kaksi. Vähintään. Ja se on jännä juttu, että vanhemmista ihmisistä tulee lapsivihaajia, ja mitä enemmän sinulla on lapsia mukana, sitä enemmän he vihaavat sinua ja sinun lapsiasi. En tiedä…

Aamuyön unettomina tunteina alkoi taas ajatusten Aurajoki virrata sen verran kovaa, ettei unenpäästä saanut enää kiinni. Jostain pulpahti mieleeni eriskummallinen tapahtuma vuosien takaa. Olin laivalla töissä, Turku Tukholma väliä seilasin Silja Europalla. Pääsin parin tunnin päivävapaalle. Vatsani oli alkanut kipuilla jotenkin omituisesti, joten päätin poiketa sairaanhoitajan luona, ennenkuin menisin hyttiin lepäämään. Kysyin sitten hoitajalta, että…

Kaksi kuukautta olen päivitellyt Espanjassa, miten ihmiset ovat niin avoimia, ja lähestyvät tuntemattomia helposti. Suomessa on välillä vaikea saada edes katsekontaktia kauppareissulla, mutta tänään Tokmannilla joku mummo veti multa maton alta. Hän tuli luokseni, ja ihaili Alinaa vaunuissa. Ensin kyllä kysyi, että onko tämä herrashenkilö, kun on sininen pipo vaunuissa. Kerroin, että tyttö on, mutta…

Elämä on valintoja, kommentoi eräs suomen rajojen ulkopuolella viihtyvä kaverini muutamia vuosia sitten, kun valitin Facebookissa Suomen räntäsateita ja uhmaikäisen apinan käytöstä. No sitähän se on, valintoja toisensa perään. Mikä sitten on oikea ja mikä väärä valinta? Olen varmasti tehnyt myös vääriä valintoja, mutta lasten tekeminen ei missään nimessä kuulu näihin. Vaikka välillä tuntuu, että…

Se varmasti johtuu tuosta auringosta ja lämmöstä, että ihmisetkin ovat paljon aurinkoisempia ja iloisempia täällä Espanjan auringon alla, kuin Suomessa, missä ei kiinnitetä muihin huomiota, vaikka joku makaisi kuolleena kadulla. Täällä puhutaan vieraille ihmisille ja nauretaan mitä ihmeellisimmille asioille. Yhtenä aamuna saatoin Samon kouluun niin, että Lucas oli rattaissa ja Alina rintarepussa. Paluu matkalla vanhempi…

Voihan univaje. Se jää varmaan päällimmäisenä mieleen tästä kahden kuukauden Espanjan matkasta. Huonosti nukutut yöt. Muutama yö sitten oli koko yön kestävä ukkosmyrsky. Ikkunat helisivät ja parvekkeen ovet tärisivät. Salamat välähtelivät taukoamatta. Sama kuin joku olisi räpsytellyt valoja huoneessa koko yön. Aamulla yläkerran lattiat lainehtivat, kun rankkasade oli tullut kylään. En juurikaan nukkunut koko yönä….