Painajaisia perseestä

Joka kevät, kun on koko talven ollut lenkkeilemättä, alan näkemään painajaisia mun perseestä. Tänä keväänä se painajainen oli sellainen, että mun takapuolesta ja takareisistä roikkui sellaista läskirihmastoa. Sellaista kamalaa sentin paksuista ja röpelöistä pitkää rihmastoa, joka oli pienillä nahan riekaleilla kiinni ihossa. Yritin niitä repiä irti, mutta se sattui ihan helvetisti.

Huojentuneena heräsin tästä painajaisesta, katsoin peiliin ja näin pakaralihasten tilalla montut. Ymmärsin, että viimeistään nyt on aika aloittaa monttujen täyttö ja lähteä lenkille.

Ihan lapsesta asti juokseminen on ollut mun juttu. Viime vuosina kun lähdin lenkille, mietin aina, että mikähän äppi se on jolla saa sen lenkin pituuden mitattua. Sitten se taas unohtui ja kun taas lähdin juoksemaan, mietin, että mikähän se on. Näin kävi kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Eräänä päivänä sitten leikkipuistossa sain suuni auki, kun juttelin yhden urheiluhullun naisen kanssa, joka herää neljältä yöllä ja lähtee salille, että mikähän se äppi on, mikä sen juoksumatkan mittaa. No hän sanoi, että Sports Tracker, ja katsoi minua vähän hölmönä, että enkö minä nyt ihan oikeasti sitä tiennyt. No, en tiennyt, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen latasin sen välittömästi. Heti samana iltana pääsin lenkille ja laitoin Sports Trackerin päälle.

Siis miten mahtava juttu! Mä olisin juossut viime vuosina varmasti satoja kilometrejä enemmän ja muutaman maratonin, jos mulla olisi ollut Sports Tracker käytössä. Olen ennen aina juossut noin 5-7 kilometriä, ja sitten mennyt kotiin ihmettelemään jostain Google mapsista, että montakohan kilsaa tuli tallattua. Kylläpä sitä tunsi itsensä taas hieman jälkeen jääneeksi. Kauppojen lähimaksukin on ollut jo muutaman vuoden käytössä, mutta minä rohkaisin mieleni pari kuukautta sitten, ja aloin maksamaan lähimaksulla. Taputin itseäni olalle ja toivotin itseni tervetulleeksi 2000-luvulle.

Nyt kun olen lenkillä ja Sports Tracker näyttää, että olen juossut esim 7,2 kilometriä, niin on ihan pakko juosta vielä se 800 metriä, että tulee 8 täyteen. Sitten kun on kasi täynnä, mietin, että kyllä minä nyt vielä kaksi kilsaa jaksan ja sitten onkin kymppi täynnä. Pari päivää sitten juoksin elämäni pisimmän lenkin ja ihan putkeen, 12 kilometriä. Lenkin jälkeen olin niin onnellinen, en meinannut uskoa todeksi, että tein sen.

En olisi ikipäivänä uskonut, että jaksaisin joku päivä juosta kymmenen, saati 12 kilsaa putkeen. Varsinkaan en olisi uskonut, että nelikymppisenä, kolmen lapsen jälkeen tämä ihme tapahtuisi.

Vajaa kaksi kuukautta sitten aloitin taas lenkkeilyn, ja kunto on noussut kohisten. Vielä, kun saisi tämän innostuksen säilymään ja jaksaisi lähteä juoksemaan myös talvella, kun on pimeää, liukasta ja taivaalta tippuu räntää niskaan. Jos näin onnellisesti käy, niin ehkä minä sitten viimeistään toukokuussa voisin toteuttaa sen parinkymmenen vuoden takaisen haaveen, ja juosta sen puolimaratonin.

Kiitos Sports Tracker, sait minut ylittämään itseni. 💪

#sportstracker #puolimaraton #leikkipuisto #urheiluhullu #googlemaps #painajaisia #ruuhkavuodet #lähimaksu #nelikymppinen #nainen #kolmenäiti

Jätä kommentti