Olen kovasti yrittänyt olla valittamatta täällä blogissa, joten kovin paljoa ei ole tekstiä myöskään tullut. Päivä toisensa jälkeen on ollut samanlaista puurtamista, samalla kaavalla. Herätään, kiukutellaan, tapellaan, selvitetään riitoja, lähdetään leikkipuistoon. Siellä sitten 2-3 tuntia puretaan energiaa. Sitten pienen kiristämisen ja lahjonnan jälkeen Lucas suostuu lähtemään pois. Ja eikun kauppaan kiristelemään hermoja. Lucas jankuttaa jäätelöä, limua ja karkkia. EI, EI, EI ja vielä kerran EI. No miksei? No kun EI ole karkkipäivä. Ja sitten kotiin tekemään ruokaa. Sitten saatana siivotaan, siivotaan ja siivotaan. Siivotaan niin että silmissä sumenee. Siitä siivoamisesta ei ikinä tule loppua. Eniten mua vituttaa tiskipöytä. Se on ihan pohjaton kuilu. Ihan sama kuinka paljon sitä siivoat, niin aina siinä on tiskiä ja kaikenmaailman roiskeita. Onko järkeä edes siivota, jos vartin päästä näyttää samalta? Haikeana muistelin siistiä asuntoani ennen lapsia.

Juhannusta odotin mielissäni. Oli tulossa vieraita Hollannista, joten oli jotain erilaista tiedossa. Ihan hirveästi meillä ei vieraita lappaa muutenkaan, ja ihan vaan kielenkin vaihtaminen englanniksi oli mukavaa vaihtelua tähän tasapaksuun elämään. Ja se juhannus menikin oikeen ihanasti. Grillattiin, syötiin ja juotiin hyvässä seurassa. Juteltiin, naurettiin ja istuttiin iltaa. Liian pian se olikin jo ohitse, ja hyvästelimme vieraat.

Maanantai aamu valkeni aurinkoisena. Ensimmäiset kymmenen minuuttia vaikutti oikeen seesteiseltä. Mutta sitten se alkoi taas, en ehtinyt aamukahvia juomaan, kun sai taas olla erotuomarina. Kymmenen vuotias ja neljä vuotias tappelee keskenään. Neljä vuotiaan lempi harrastus on ärsyttää 1,5 vuotiasta pikkusiskoaan, joten myös nämä tappelevat keskenään. Yhtä huutoa ja kiukuttelua. Aamusta iltaan. Päivästä toiseen. Viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lapset huutaa ja minä huudan. Häpeillen moikkaan naapureita rapussa, kun mietin, kuinka paljon he ovat huutoani kuulleet. Ajattelin, että kyllä ihminen on hullu, kun ihan tietentahtoen haluaa lisääntyä ja aiheuttaa elämälleen näin suurta stressiä. Jälleen haikeana muistelin elämääni ennen lapsia.

Vihdoin pääsimme ovesta ulos. Ja mihinkäs muualle kuin sinne helvetin leikkipuistoon. Epätoivon vallassa tuijotin kaikkia ihmisiä puistossa. Taas täällä. Ja nyt on vasta maanantai. Kahden tunnin kärvistelyn jälkeen mielessäni kävi hirttäytyä vauvakeinuun. Maltoin kuitenkin mieleni, ja pakotin lapset pois puistosta. Koko kotimatkan Lucas itkeä vollotti perässäni, kun emme käyneet R-kioskilla ostamassa hänelle aasin tissejä.

Tämä aamu alkoi vielä huonommin kuin eilinen. Tahallaan ärsytetään ja sitten itketään. Lapset sai tappelun aikaan jopa tyhjästä Sprite pullosta. Totesin, että parempi pysyä tänään kokonaan pois leikkipuistosta, etten vahingossa toteuta eilistä ajatusta, ja vielä hirttäydy siihen vauvakeinuun.

Mutta jonkinlainen ihme tapahtui tänään, ja molemmat pienet naperot nukkuivat parin tunnin päiväunet samaan aikaan. Tässä tulos siitä. Kiitos, jos jaksoit lukea🙏

Kohti parempaa huomista.

#mamalife #ruuhkavuodet #kohtiparempaahuomista #vauvakeinu #juhannus #r-kioski #paska #arki #leikkipuisto #sprite #aasintissit #karkkipäivä #äitionvähänväsynyt