Kaikilla on varmasti jonkinlaisia pakkomielteitä, niin myös minulla. Tämä pakkomielle alkoi melkeen kymmenen vuotta sitten, kun muutimme tänne herttoniemenrantaan. Aina kun asioin tuossa läheisessä marketissa, niin minun on pakko saada maksaa ostokset samalle myyjälle. Mikäli hän on vaan töissä. Useimmiten osun kauppaan juuri hänen työvuoronsa aikaan. Nyt ei ole kyse mistään kuuman komeasta miesmyyjästä, vaan minua jonkin verran vanhemmasta, ihan tavallisesta naisesta. Ja tämä nainen on kyllä näiden vuosien aikana huomannut pakkomielteeni. Aina tervehditään iloisesti naurahtaen. Toivotellaan hyvät joulut, juhannukset ja pääsiäiset. Vuodesta toiseen. Hän on nähnyt raskausmahojeni kasvut ja onnitellut lisääntyvistä naperoista. Matkoilta palatessa olen aina kertonut terveiset milloin Kuubasta, milloin Thaimaasta ja Espanjasta. Viime syksynä palasimme kahden kuukauden Espanjan reissulta, niin minun piti ilman muuta hänelle kertoa, miksi minua ei ole näkynyt. Pari vuotta sitten kesän lopulla aloin toden teolla huolestumaan, onko tämä myyjä vaihtanut työpaikkaa, koska en nähnyt häntä pariin kuukauteen. Ensimmäisen kuukauden laitoin hänen kesälomansa piikkiin, mutta toinen kuukausi oli jo liikaa. Mietin, että tässäkö tämä oli.

Mutta sitten eräänä päivänä tullessani kauppaan, bongasin hänet heti kassalla istumassa. Minulta jäi varmaan puolet ostoksista ostamatta, kun oli niin kiire päästä kassalle, ettei hän vaan ehdi katoamaan. Nähdessämme toisemme, aloimme molemmat nauramaan. Hän sanoi, että oli ajatellut minun muuttaneen johonkin muualle, kun ei minua ole näkynyt. Minä taas sanoin, että olin varma, että hän on vaihtanut työpaikkaa, kun en ole häntä nähnyt. Emme vaan olleet sattumoisin nähneet toisiamme. Huojentuneena lähdin kaupasta.

Muutaman kerran olen joutunut hankalaan tilanteeseen, kun olen jonottanut lempparikassalleni. Viereiselle kassalle on tullut myyjä, joka huutaa ”vapaa kassa” ja katsoo suoraan minuun. Olen mukamas niin keskittynyt lukemaan iltapäivälehden lööppiä, etten huomaa tätä huutoa vapautuneesta kassalinjasta, johon kuka tahansa muu olisi rynnännyt. Yhä myyjän porautuvan katseen niskassani tuntien, toivoin että joku menisi äkkiä hänen kassalleen.

Kerran tämä minun myyjä oli antanut jonossa viimeiselle seisovalle miehelle sen kyltin, että kassa suljettu. En tätä vielä tiennyt ja menin miehen taakse jonottamaan. Hän kääntyi, näytti kylttiä ja sanoi että kassa suljetaan hänen jälkeensä. Mutta tämä myyjä näkikin tilanteen ja huusi miehelle, että kyllä hän voi vielä tulla! Hymyssä suin vesisateessa kävelin kotiin.

Joskus on sattunut myös ikävä tilanne, etten ole huomannut hänen olevan kassalla, vaikka aina tarkistan tilanteen. Olen mennyt ostoksieni kanssa vaan jollekin kassalle, ja maksu vaiheessa huomaan, että hän onkin parin kassan päässä. Silloin toivon, että hän ei vaan huomaisi minua ja ihmettelisi, miksi käyn vieraissa? 😜

#pakkomielle #herttoniemenranta #vapaakassa #kesäloma #iltapäivälehti #lööppi #