Aina kun minä lähden vaunujen kanssa tästä bussilla ja metrolla suhaamaan, niin minusta tulee ihmisvihaaja. Varsinkin, jos minä lähden tuplavaunuilla, niin silloin minusta tulee ihmisvihaaja potenssiin kaksi. Vähintään.

Ja se on jännä juttu, että vanhemmista ihmisistä tulee lapsivihaajia, ja mitä enemmän sinulla on lapsia mukana, sitä enemmän he vihaavat sinua ja sinun lapsiasi. En tiedä mistä se johtuu. Syödäänkö me lapsiperheet jotenkin heidän eläkettään, vai ovatko he vaan katkeria siitä, että he ovat jo vanhoja pieruja. Heidän postiluukusta ei kolahda enää Aku Ankka, vaan ET-lehti (elämätakana-lehti). Ja nyt täytyy taas sanoa, että tämä lapsiviha tuntuu olevan ainoastaan suomalaisten juttu.

Ihan sama minne menen, niin joku vanhus on tuohtunut vaunuista. Itäkeskuksessa apteekissa kerran joku vanha papparainen ärjäisi minulle vihaisena, että ei tämä ole mikään vaunuparkki!

Siis anteeksi mitä? Olisiko minun pitänyt jättää vauvani vaunuissa ulos Tallinnan aukiolle? Kaikkien spurgujen ja nistien seuraan? Pappa ei vastannut mitään anteeksi mitä kysymykseeni, vaan köpötteli vihaisena mutisten kassalle. Apteekin henkilökunta sentään antoi minulle ymmärtäväisen katseen.

Eräs asia saa verenpaineet nousemaan. Itiksen sisäänkäynneillä on ovia, paljon ovia, mitkä joutuu ihan itse omin voimin aukaisemaan. Eli joutuu ojentamaan käden, tarttua kahvaan ja joko työntää tai vetää oven auki. Mutta siellä ihan sivussa onkin sellainen automaattiovi, joka avautuu nappia painamalla. Tämä ovi on tarkoitettu pyörätuolipotilaille tai vastaaville, ja vaunujen kanssa liikkuville.

Mutta annappa olla. Minä menen siihen ovelle ja painan sitä nappulaa, että ovi avautuu automaattisesti, niin jumalauta puoli Helsinkiä juoksee välittömästi siitä ovesta kädet iloisen vapaasti heiluen. Siis hävetkää Suomen kansa! Ettekö jaksa ovea aukaista? Minä joudun lapsien kanssa odottamaan, että pahin ruuhka on mennyt ohi, että pääsen ovesta ulos.

Toinen mitä en voi käsittää, on hissit. Tätä tapahtuu niin kauppakeskuksissa, kuin laivalla. Rullaportaita on kauppakeskuksissa vaikka kuinka, mutta hissejä vain muutama. Minä odotin viimeksi melkein kymmenen minuuttia itiksessä, että pääsin vaunuilla yhden kerroksen hissillä alas. Ja minkä takia odotin niin kauan? Sen takia, että ihmiset ilman vaunuja tunkevat siihen helvetin hissiin, eivätkä ymmärrä käyttää rullaportaita, mitkä ovat vieressä. Minä kun en pääse rullaportaisiin vaunujen kanssa. Menisin, mutta en pääse. Joudun käyttämään hissiä.

Laivalla tämä ilmiö vasta saakin vereni kiehumaan. Nuoret ja terveet aikuiset ihmiset odottavat hissejä tölkki kädessä, ja menevät sillä yhden tai kaksi kerrosta. He siis oikeasti odottavat sitä hissiä pitkäänkin. Ja minä odotan vaunujen ja lasten kanssa heidän takanaan. Eikö mikään järki kolistele päätä, että pitäiskö kävellä nuo rappuset ylös? Yhden tai kaksi kerrosta. Että olisit ollut perillä jo kolme tuntia sitten, kun olisit heti ymmärtänyt käyttää jalkojasi. Mutta miten voi ymmärtää käyttää jalkojaan, jos ei ymmärrä käyttää edes aivojaan. Minä kyllä kävelisin rappusia vaikka kymmenen kerrosta, mutta minulla on vaunut ja kolme lasta. Onko ihmisestä tullut niin laiska, ettei jaksa yhtä kerrosta rappusia kävellä? Sen sijaan nämä terveet jalat täyttävät hissit niin, ettei ne mahdu niillä kulkemaan, ketkä sitä oikeasti tarvitsisi.

Kiitos ja anteeksi henkinen oksennukseni. Oli huono päivä.

#ihmisviha #lapsiviha #itis #huonopäivä #äitionvähänväsynyt #henkinenoksennus #tallinnanaukio