Elämä on valintoja, kommentoi eräs suomen rajojen ulkopuolella viihtyvä kaverini muutamia vuosia sitten, kun valitin Facebookissa Suomen räntäsateita ja uhmaikäisen apinan käytöstä. No sitähän se on, valintoja toisensa perään. Mikä sitten on oikea ja mikä väärä valinta?

Olen varmasti tehnyt myös vääriä valintoja, mutta lasten tekeminen ei missään nimessä kuulu näihin. Vaikka välillä tuntuu, että ne syö mut elävältä ja ajaa mut hulluuden partaalle, niin en kyllä ikipäivänä haluaisi niistä eroon päästä. Sellaista rahasummaa ei tässä maailmassa ole, että yhdestäkään luopuisin.

Mutta sitä olen kyllä viime aikoina miettinyt paljonkin, että milloin ne lapset kannattaisi tehdä? Tai eihän niitä oikeastaan tehdä silloin, kun huvittaa, vaan niitä tulee, jos on tullakseen. Mutta onko tässä neljänkympin korvilla vielä viisasta putkautella beibejä maailmaan? Kun alkaa oma ikäkin jo tuntumaan? Paikkoja kolottaa ja tarvis vähintään kahdeksan tuntia unta yössä, mutta saatkin vaan kolme tai neljä tuntia katkonaista unta. Olen melkein kuusikymppinen, kun Alina on täysi-ikäinen. Lapsivapaata lomaa saa siis odotella.

Ei se silloin kaksikymppisenä tuntunut missään, vaikka valvoi pari yötä putkeen. Yökerhosta mentiin jatkoille, ummistettiin silmät tunniksi, avattiin ne, pyyhittiin karisseet ripsivärit poskilta ja mentiin aamuvuoroon töihin pirteänä kuin peipponen. Sama rituaali toistettiin päivästä ja yöstä toiseen. Eikä tuntunut missään. Elämä oli yhtä juhlaa.

Mieleeni on syvästi painunut ystäväni viesti joskus 2000-luvun alussa. Olin Intiassa muutaman viikon reppureissulla. Laitoin sillon kuvan IRC-galleriaan, kun kiipesin puuhun ja leikin jotain apinaa yöllisessä viidakossa. Ystäväni viestissä luki, että ”Täällä mä katselen kuvia, kun sinä kiipeilet puissa jossain Intiassa ja minä vaan hoidan lapsia kotona.”

Mutta kuinkas ollakaan, osat ovat nyt vaihtuneet. Nyt tämä ystäväni pitää hauskaa ja matkustelee ilman lapsia. Hän juo skumppaa porealtaassa Levillä sillä aikaa, kun minä herään antamaan tissiä tunnin välein ja vaihdan kakkavaippoja silmät ristissä.

Mutta kun mietin, että lapset olis nyt isoja, ja mulle koittais uusi vapaus mennä ja tehdä, en tekisi kyllä enää mitään niin päätöntä, ja niin hullun tyhmiä asioita, kuin silloin nuorempana. Eihän sitä enää jaksaisi edes juhlia kahta päivää putkeen. Muistan kuinka kaksvitosena juhlin 2kk putkeen. Tämän bileputken jälkeen vaaka kyllä näytti kymmenen extra kilon nestekertymää kehossa.

Onhan tässä jonkinlainen itsesuojeluvaistokin kehkeytynyt, kun on lapsia saanut. Nyt saattaisin miettiä pariin otteeseen, että lähdenkö tuntemattoman miehen mopon kyytiin pimeän viidakon halki vesisateessa keskellä yötä. Silloin nuorena en hetkeäkään empinyt, mieshän lupasi heittää minut bungalowiini, mikä sankari! Ennen lapsia ei itsesuojevaistoa ollut, ja kaikki asiat tein hetken mielijohteesta, niinkuin sydän sanoo, ja jälkeenpäin mietin, että oliko järkeä. Useimmiten ei ollut, mutta mitä niitä menneitä murehtimaan. Pääasia oli, että oli hauskaa.

Joillekin sopii varmasti paremmin se lasten hankkiminen nuorempana, mutta minä olin kyllä niin seikkailunhaluinen, että lasten saaminen olisi ollut jopa katastrofaalista. Nyt sain matkustella ja juosta baareissa ja festareilla sydämeni kyllyydestä. Nyt ei enää baarit ja festarit kiinnosta, vaan olen ihan oikeasti mieluummin lasten kanssa kotona.

Ehkä sitä osaa taas kuuskymppisenä arvostaa uutta vapautta, ja sauvakävelyn lomassa voi käydä ystävän kanssa nauttimassa lasilliset viiniä, jos toisetkin, jollakin aurinkoisella terassilla. Sitten voin sanoa, että KOSKA MÄ VOIN.

Älä kadu mitään, mitä olet tehnyt, vaan sitä, mitä olet jättänyt tekemättä. ❤️

#elämäonvalintoja #ruuhkavuodet #reppureissu #intia #irc-galleria #momofthree #vaipparalli #äitionvähänväsynyt #koskamävoin #äläkadumitään