Voihan univaje. Se jää varmaan päällimmäisenä mieleen tästä kahden kuukauden Espanjan matkasta. Huonosti nukutut yöt. Muutama yö sitten oli koko yön kestävä ukkosmyrsky. Ikkunat helisivät ja parvekkeen ovet tärisivät. Salamat välähtelivät taukoamatta. Sama kuin joku olisi räpsytellyt valoja huoneessa koko yön. Aamulla yläkerran lattiat lainehtivat, kun rankkasade oli tullut kylään. En juurikaan nukkunut koko yönä.

Tänään aivan rättiväsyneenä kaaduin illalla sänkyyn ja nukahdin heti. Tunnin päästä heräsin kun lapset unissaan pyörii levottomasti. On kuuma. Muina öinä on ollut viileää. Lucas on pyörähtänyt patjalta viileälle lattialle nukkumaan. Alinan pää on hiestä märkä ja haluaa koko ajan tissin suuhun. Ensimmäistä kertaa laitan ilmastoinnin päälle. Se puhaltaa suoraan sänkyyn ja pelkään että tullaan kipeiksi. Sammutan sen. Jos avaan parvekkeen oven niin hyttyset hyökkää. Ne on kyllä hyökänneet joka yö, vaikka se ovi on ollut kiinni. Monta yötä olen valvonut, kun Lucas unissaan raapii puremia ja itkee. Hänen veriryhmä kiinnostaa verenimijöitä eniten. Sitten on levitelty hydrokortisonia keskellä yötä. Ne helvetin paskiaiset, eli hyttyset on pieniä ja äänettömiä. Ne ei saatana inise. Yhden ainoan inisevän hyttysen olen kyllä Espanjassa tavannut. 12 vuotta sitten fuengirolassa. Olin mennyt nukkumaan, niin se alkoi piinata mua. Heti, kun sammutin valot, alkoi ininä. Laitoin valot, niin se katosi ininöineen kuin pieru saharaan. Tätä valot pois ja päälle leikkiä kun oli jatkunut noin kolme tuntia, olin jo niin uupunut, että puoli unessa läimäisin itseäni korvaan. Kuului ihan mieletön BING, ja alkoi sen päiväinen suhina korvassa, että sen jälkeen hyttynen sai inistä muna pystyssä ihan mielihalujensa mukaan ja koko elämänsä kyllyydestä. En kuullut enää mitään muuta kuin suhinaa korvasta, josta olin todennäköisesti läimäissyt tärykalvon rikki. Tämän jälkeen kuulo onkin ollut heikompi tässä korvassa. Ja olen ihan varma, että toin tämän helvetin hyttysen matkalaukussani Suomesta asti.

Mutta tähän päivään, tai siis yöhön. Kello on puoli kolme. Olen valvonut kolme tuntia. Seison alasti parvekkeella. Ei tuulen virettäkään. Kuuluu ainoastaan heinäsirkkojen siritystä. Tähtitaivas ja mukavan viileää. Uskaltaisinko nyt jättää tuon oven loppuyöksi auki, vai raavitaanko ensi yönä paukamia kahta kauheammin?

Kyllä kohta alkaa olla ikävä kotisohvaa ja lauantai-iltaa, kun Jaajo nelosella toivottaa ”Loistavaa, loistavaa lauantai-iltaa!!”

#hyttyset #äitionvähänväsynyt #ukkosmyrsky #unetonyö #hydrokortisoni #tähtitaivas #heinäsirkkojensirinää #orihuelacosta #espanjassalastenkanssa