Enää muutama päivä Espanjaan lähtöön. Viimeisen viikon aikana olen ollut yhden päivän jokseenkin terve, muuten flunssassa tai kuumeessa, niin on kaikki tavoitteet selätyksestä lähtien enemmän tai vähemmän romuttuneet. Paitsi yksi tavoite. Tänään sain vihoviimein Weledan selluliittiöljyn käytettyä loppuun. Parasta ennen päiväys oli mennyt neljä vuotta sitten. Että nyt on hirveän vaikea sanoa, toimiiko sellariöljy vai ei, kun 100ml:n pullo kesti 6-7 vuotta. Sillä käyttötahdilla ei oikeen saa näkyviä, saati luotettavia tuloksia aikaiseksi. Se on varmaan joku suomalainen periaate, että kaikki käytetään loppuun viimeistä pisaraa myöten. Irrotetaan se muoviosa siitä pullonsuusta ja sormella kaivellaan vielä viimeiset tipat. Tai sitten hakataan sitä pullon suuta reittä vasten niin, että on reisi mustelmilla. Tyhjään shampoo pulloon lisätään vettä ja ravistetaan. Sitten pursotetaan ne litkut päähän. Ettei vaan mene mitään hukkaan. Hammastahnatuubikin leikataan saksilla keskeltä kahtia ja hammasharjalla metsästetään se viimeinenkin tahnan jämä sieltä tuubin nurkasta. Kaikesta on maksettu!

Mutta siitä Espanjan matkasta. Lähdetään siis Torreviejan kupeeseen Orihuela Costaan pariksi kuukaudeksi. Poika menee sinne Costa Blancan scandinaaviseen kouluun neljännelle luokalle. Suomalaiselta Torreteamilta ollaan vuokrattu asunto, sellainen erillistalo omalla mukavalla patiolla aurinkotuoleineen. Taloyhtiössä on kaksi isoa uima-allas aluetta isolla viheralueella. Aurinko paistaa ja palmut huojuu. On lämmintä, kaunista ja kukat tuoksuu. Lapset hyppivät altaaseen riemusta kiljuen. Kuulostaa niin mukavalta ja ihanalta. Mutta pessimisti ei pety.

Lähden sillä asenteella, että se on ihan samanlaista hermojen kiristelyä siellä, kuin täälläkin. Ellei vielä pahempaa. Asunto on paljon pienempi ja kahdessa kerroksessa. On siis rappuset ilman portteja, ja Alina on juuri oppinut konttaamaan. Lapsilla ei ole kavereita, ainakaan alkuun, eikä leluja. On vain yksi televisio ja kaikki ohjelmat dubattuja. Lapsi täytyy saattaa kouluun ja hakea koulusta, tämän määrää ihan Espanjan laki. Kouluun on 1,5km. Lapsia ei voi päästää ulos ilman valvojaa. Ei ole julkista liikennettä lähimainkaan. Rannalle on kolme kilometriä. Lidliin kaksi. Autoa ei ole. Tässä nyt alkuun muutama asia, jotka hankaloittavat elämää. Lisää urputuksen aiheita löytyy varmasti, kuten, että kaupassa ei myydä tillitonnikalaa. Eikä MAMA nuudeleita. Ainakaan Lidlissä. Juomavesikin pitää kantaa kaupasta. Eikä lämmintä vettä saa lotrata loputtomiin. Varmaan saunaakin tulee ikävä.

Mutta, se on hyvä käydä välillä elämässä sitä arkea muuallakin. Osaa sitten taas marraskuun pimeässä ja masentavassa räntäsateessa arvostaa näitä itsestäänselviä asioita täällä kotona. Kuten maailman puhtainta juomavettä suoraan hanasta. Ja Oraksen sylkemää loputonta kuumaa vettä suihkussa.

Aion kyllä sitten raportoida, miten lähtee lapsiperheen arki rullaamaan Espanjan auringon alla.

Viva la España!

#pessimistieipety #torrevieja #orihuelacosta #scandinaviskaskolan #costablanca #torreteam #weleda #lastenkanssaespanjaan #mamalife #irtiarjesta