Kun on kolme päivää ollut neljän seinän sisällä kahden naperon kanssa, joista toinen kuumeessa ja toinen tekee hampaita ja on kärtyisä, välillä kuumeessa, välillä ei, ja itse puolikuntoisena flunssaisena, niin sitä alkaa keksimään jotain hyödyllistä tekemistä.

Tämä hyödyllinen tekeminen oli tällä kertaa pölyjen pyyhkiminen. Mä olen aina vihannut pölyjen pyyhkimistä. Se varmaan juontaa juurensa mun lapsuuteen. Aina kun oli joulu ovella, niin sitten siivottiin koko perheen voimin. Minä olin sisaruksista pienin, ennenkuin iltatähti putkahti maailmaan. Mulle langetettiin se ”helpoin” homma. Eli pölyjen pyyhkiminen. Muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää oli nostella sieltä kirjahyllystä niitä vaaseja ja maljakoita. Kirjoja ja muita esineitä. Sitten pyyhkiä ne hyllyt missä ei mun mielestä ollut pölyhiukkastakaan. Sitten piti varovasti nostella ne lasiset tavarat takaisin paikoillensa. Se oli niin turhauttavaa ja ennenkaikkea TYPERÄÄ.

Kun muutin kotoa pois, en ikinä pyyhkinyt pölyjä. Imurin karvasuulakkeella korkeintaan huitelin sieltä sun täältä ja hyvä tuli. Sen verran usein olen elämäni aikana kuitenkin muuttanut, että mitään sentin pölykerrosta ei ole päässyt syntymään. Sitten törmäsin pölyjenpyyhkimishelvettiin työelämässä. Laivalla, kun kaikki hommat oli hoidettu ja työaikaa vielä jäljellä, niin sitten pyyhittiin niitä vitun pölyjä. Piti nostaa 200 parfyymipakettia lattialle, pyyhkäistä hylly ja nostaa ne 200 pakettia takaisin hyllylle, siirtyä puoli metriä vasemmalle ja toistaa tätä rituaalia loputtomiin. Silloin aika pysähtyi. Minuutit matelivat. Mieluummin olisin pessyt vaikka vessanpyttyjä.

Mutta nyt, nyt päätin pyyhkiä pölyt oikeen rätillä. Kirjahyllyn ja TV-tason. Ja tietenkin sen television, mikä on todellinen pölynkerääjä. Mutta mitäs tapahtuu sitten illalla, kun laitetaan TV päälle? Alkaa kuvaruutu vilkkumaan. Vilkkuu vilkkumistaan. Työnnellään johtoja uudestaan koloihinsa. Sammutetaan ja laitetaan uudestaan päälle. Irrotetaan töpselit. Annetaan pari napakkaa iskua. Toistetaan tämä kaikki useaan otteeseen. Mutta ei. Kuvaruutu vaan jatkaa vilkkumistaan. Meni siis paskaksi koko 42 tuumainen Samsung.

Ja minkä takia? Sen takia että pyyhin siitä pölyt. Mitään muuta järkevää syytä ei tälle telkkarin tiltille löydy. Voin kertoa, että oli viimeinen kerta, kun minä pyyhin pölyjä. Se oli kallis rätinheilautus. Parempi vaan pysytellä imurin karvasuulakkeessa ja pitää rätit keittiössä. Ja ennenkaikkea, tee vain mukavia asioita.

#mamalife #pölyjenpyyhintää #lapsetkipeinä #äitionvähänväsynyt #teevainmukaviaasioita