Neljä vuotta. Neljä vuotta on vierähtänyt mun viimeisestä baari-illasta. Tai no, pari vuotta sitten kävin yhden hyvän ystäväni kanssa keskustassa syömässä ja sen jälkeen joimme valkkarit vielä sports academyssä. Illalla olin jo yhdeksältä kotona. Tämänkin illan toteuttaminen oli työn ja tuskan takana, mutta en antanut periksi. Siinä kaikki ilottelut ilman lapsia neljän vuoden aikana. Ne kaikki, ketkä tietää millainen baarikärpänen olen joskus ollut, ei varmaan meinaa uskoa tätä todeksi. En meinaa uskoa sitä itsekään.

Ei mulla varsinaisesti ole mitään hinkua edes ollut mihinkään keskustan baareihin jonottamaan. Välillä mietin, että olis kiva käydä vaikka tuossa jossain lähi baarissa kaverin kanssa parilla. Tänään, kun hermot meni totaalisesti ensimmäisen kerran 9.30 ja seuraavan kerran 10.15, mietin, että tähän hermopinteeseen ei auta lenkit eikä viinilasit. Ei edes lobotomia.

Kun on sanonut 150 kertaa vuorokauden sisällä 9-vuotiaalle, että siivoa huoneesi, mutta mitään ei silti tapahdu, alkaa pikkuhiljaa se paine pään sisällä kasvaa. 3-vuotias uhma-apina kiusaa 8-kk vanhaa pikkusiskoaan aamusta iltaan, eikä usko muutenkaan mitään, mitä sanotaan. Pyyhkii jäätelönaamansa sohvatyynyihin, heittelee tavaroita parvekkeelta ja karjuu (leikkii Hulkkia). Elämän pääasiallinen tehtävä tuntuu olevan pikkusiskon itkettäminen.

Nyt tuli jonkinlainen hermoromahduksen huipentuma. Voisiko sitä sanoa jopa pohjakosketukseksi? En tiedä. Jotain tapahtui silti. Menin vauvan kanssa parvekkeelle istumaan ja kohta mut valtasi hyvin rauhallinen olo. Jopa hivenen euforinen. Jospa ne vanhat hermot kulutettiin loppuun ja uudet hermot tuli tilalle. Saapui kuin tilauksesta.

Ja nyt minä alan tyrkyttämään tuttipullossa maitoa tuolle vauvalle. Kyllä mun on pakko päästä joskus ulos tästä asunnosta ilman lapsia. Edes uusiutuneet hermot ei kestä viidettä vuotta kotona.

Amen.

#hermoromahdus #pohjakosketus #uhmaikä #äitionvähänväsynyt #ainaeijaksa #mamalife #hermoraunio #lobotomia #ruuhkavuodet