Pari päivää sitten alkoi oman tiskipöydän tuijottaminen vituttaa taas siinä määrin, että löin hanskat tiskiin ja otin äkkilähdön ähtäriin siskon luokse. Kaikki, kenen kanssa ehdin puhua ennen lähtöä, kysyi, että pandojako katsomaan? Ai pandoja katsomaan? Meettekö pandoja katsomaan? Ei. Ei mennä. Ei todellakaan mennä. Minä vihaan eläinpuistoja muutenkin.

Junassa sitten juttelin toisen äidin kanssa. Kerroin että olemme ähtäriin menossa. Arvaten seuraavan kysymyksen, lisäsin heti perään, että ei kuitenkaan mennä pandoja katsomaan. Nainen katsoi oudosti, ja kysyi, että mitä pandoja? 😳

Hän tyrmäsi minut täysin. Miten joku on voinut välttyä pandamanialta? Sopersin, että no niitä pandoja, jotka lennätettiin Kiinasta tänne alkuvuodesta. Ovat nyt siellä Ähtärin eläinpuistossa. Että oli aika iso mediatapahtuma se pandojen tulo. Mutta ei. Tämä nainen ei ollut moisesta kuullutkaan. Tosin hän oli saanut vauvan tammikuussa, joten on saattanut elää aikamoisessa vauvakuplassa. Ja sitä kuplaa ei riko edes valtava pandakarhu. Ymmärrän sen.

Taksissa kuski kertoi, että oli edellis päivänä kyydinnyt kanadalaismiestä, joka oli vartavasten matkustanut Kanadasta ähtäriin pandoja katsomaan. Kyllä täytyy olla suuri panda fani. Ja paljon ylimääräistä rahaa. Tai jotenkin muuten vaan hirveän tylsä elämä.

Pandamania on siis kiirinyt ympäri maailman. Kiinassa pandojen lähtöä televisiosta seurasi varmaan 500 miljoonaa ihmistä. Ja joku hullu lentää maapallon toiselta puolelta katsomaan pandoja pieneen tuppukylään keskelle ei mitään. Mutta Tampereella yksi tuore äiti on onnistunut välttämään koko pandatohinan.

Lähtiessä Ähtärin asemalla juttelin ihmisten kanssa. Yhdet olivat tulleet Turusta pandoja katsomaan, toiset Porista. Yhden lapsen pehmopanda oli maksanut 50€. Sillä lailla.

Lopuksi voisin kyllä kehua taas suomalaisia, kuinka avuliasta kansaa ovat. Tampereelta Haapamäen kautta ähtäriin matkustetaan sellaisella kiskobussilla. Haapamäen laiturilla oli paljon ihmisiä odottamassa junan vaihtoa. Kun kiskobussin kaksi vaunua iloisesti rullasi asemalle, jäimme lasten kanssa tämän ihmislauman jalkoihin. Kyynärpää tekniikalla kaikki ryntäsivät sisälle, ettei vaan jää ilman istumapaikkaa. Minä jäin kaksien vaunujen, matkatavaroiden ja kolmen lapsen kanssa laiturille. Sieltä ne hikiset siat sitten katselivat istumapaikoiltaan ikkunasta, kun minä punnerran 9-vuotiaan lapseni kanssa vaunuja parin metrin korkeudelle sisälle junaan. Joo, ei tartte auttaa.

#pandamania #ähtärinpandat #eitartteauttaa #mamalife #junallaähtäriin #vauvakupla #pandakylä