Pari päivää sitten olin juuri kaupan kassalla maksanut ostokseni, kun takanani ollut nainen kiirehti kysymään, että jäikö minulta vahingossa ne soijarouheet sinne kassalinjan päähän? Sanoin, että soijat olivat siellä jo ennen minua. Sitten nainen sanoi, että hän vain ajatteli, kun on itsekin joskus imettänyt, ja kärsi silloin imetys dementiasta. Totesin, että tiedän erittäin hyvin mistä hän puhuu, mutta soijarouheet eivät olleet minun, muistaakseni.

Näin pahasta dementiasta en ole ennen kärsinyt. En tiedä johtuuko se sitten imetyksestä, vai vaan yksinkertaisesti siitä, ettei saa nukuttua tarpeeksi. Herään noin kaksisataa kertaa yössä. Vauva haluaa tissin suuhun. Ja jos ei saa tissiä suuhun, alkaa huuto. Ja sitten kohta herätään taas ja huomataan, että tissi on karannut suusta. Se pitää saada takaisin suuhun, välittömästi. Toissa yönä en ollut enää varma, että nukkuiko vauva paremmin, vai näinkö vaan unta, että se nukkui paremmin. Heräsin kuitenkin yöllä varmaan vartin välein, että todennäköisesti se oli toiveunta. Päiväunista on turha haaveilla.

Selkärankani on oletettavasti erittäin kiitollinen tästä läpi yön jatkuvasta kierosta asennosta. Eikä se asento päivälläkään parane. Imetystä huonoissa asennoissa. Ruuanlaittoa ja siivousta vauva kainalossa. Ranka kierossa. Istun aina lattialla vauvan kanssa. Jopa niinkin normaali ja päivänselvä asia, kuin käsien heiluttaminen kävellessä tuntuu hienolta. Se on harvinaista herkkua, koska minä työnnän aina vaunuja. Ja haluankin työntää. Tulee jotenkin alaston olo, jos se normaali kädenjatke puuttuu.

Kauppaan ei kannata lähteä ilman ostoslistaa. Ongelma vaan on se, etten kaupassa yleensä enää muista, mihin listan laitoin. Se vain katoaa. Pari päivää sitten lähdin ostamaan ainoastaan vauvalle purkkiruokaa, joten ajattelin, että ostoslistaa ei tarvita. Tulin kaupasta ulos 40€ köyhempänä, ja ilman vauvanruokaa. Muistin vasta kotona, että sitähän minä lähdin ostamaan.

Viikko sitten ihmettelin, miksi lehdessä kerrotaan vuoden 2018 uutisia, koska nythän on vuosi 2019.

Kakkavaippoja olen lenkittänyt pitkin marjaniemeä, ja aina kotoa poistuessa tarkistan hississä, että onhan mulla housut jalassa. Mutta onneksi nuo ihanat imetyshormonit pitävän huolen siitä, että muistan pitää huolen lapsistani. Niitä en ole VIELÄ unohtanut minnekään.

Mutta se päivä koittaa vielä, kun saan nukkua koko pitkän yön juurikin siinä asennossa, missä minä haluan. ❤️🙏

#imetysdementia #imetyshormonit #äitionvähänväsynyt #yösyöttö #mamalife #imetysaivot