Mä tykkään hämmentää tuntemattomia ihmisiä puhumalla niille kaupassa, kadulla, missä vaan. Eksoottisten hedelmien kypsyysaste on yksi lempiaiheistani. Moni ynähtää vaivaantuneena jotain ja poistuu nopeasti paikalta, mutta aina joskus joku yllättää ja saattaa kertoa jopa, miten kyseiset hedelmät saa kotikonstein nopeammin kypsiksi.

Tänään seisoin bussissa vaunuineni. Penkiltä nousi vanhempi herrasmies ruusukimpun kanssa ja tuli viereeni bussin oville odottamaan pysäkille tuloa. Jotenkin syvällä tunteella hän niitä ruusuja vielä katseli. En voinut vastustaa kiusausta, kun katsoin ruusukimppua, ja totesin hänelle lempeään ääneen, että ”Voi elämä, ei sun olis tarvinnut…” Mies naurahti ja sanoi, että ne ovat hänen vaimollensa. Heillä on tänään hääpäivä, 54 vuotta. Vaimo kyllä päätti lähteä kaksi vuotta sitten, joten hän kävi nyt ostamassa ruusut ja vie myöhemmin haudalle.

Jos joskus, niin silloin teki mieli kelata se minuutti aikaa taaksepäin ja olla hiljaa. Toivoin, että se bussin lattia olisi mut niellyt. Mutta kumpaakaan näistä ei tapahtunut, joten pahoittelin ja otin osaa.

Mies jatkoi kertomustaan vielä, että kahden vuoden jälkeenkin on vielä kova paikka. On niin paljon tekemistä. Kun vaimo hoiti aina kodin tiptop ja hän kävi töissä. 52 vuotta naimisissa, se on pitkä aika.

Nyökyttelin ja olin niin pahoillani. Onneksi mies otti mun humoristisen läpän ihan hyvillä mielin. Eihän mulle nyt olis tullut pieneen mieleenkään, että ruusut ovat haudalle menossa. Vaimon haudalle, 54-vuotis hääpäivänä.

Bussi tuli pysäkille, ja mies toivotti hymyssä suin hyvät juhannukset. ❤️

Emmää kestä😍