Illalla kun pienimmät naperot olivat untenmailla, katselin vanhimman poikani kanssa telkkarista Valheen vangit.

Tämä vanhin poikani täyttää tänä vuonna 10v, joten mielestäni nykyajan elämän realiteetit täytyy selittää jo ihan niinkuin asiat ovat. Ja siis aion selittää kyllä nämä asiat samalla tavalla näille pienimmillekin, kun tulee oikea hetki näille jutuille. Silloin kun ymmärtävät muutakin, kuin että mikä on karkkipäivä.

Tässä jaksossa oli tyttö, joka oli syntynyt pojan vartaloon. Kerroin, että jotkut eivät vaan tunne olevansa poikia, vaan tyttöjä. Ja toisin päin. Ja kaikki tämä on enemmän kuin OK. Ja kuinka hienoa on se, että elämme tällaisessa yhteiskunnassa, että jos tuntee olevansa kehonsa vanki, niin sille asialle voidaan tehdä jotain!

Puhuttiin myös pojista, jotka tykkää pojista, ja tytöistä jotka tykkää tytöistä. Ja että kaikki on erilaisia. Ja että eihän siitä mitään tulisi, jos oltaisiin kaikki samanlaisia. Kuinka hienoa on, että me kaikki ollaan erilaisia!

Mä niin toivon, että saisin kasvatettua noista lapsistani kilttejä, empaattisia ja hyväksyviä maailmankansalaisia.

Maailma pienenee päivä päivältä. Ne, jotka ennen asuivat maailman toisella puolella, asuvat nyt seinän takana. Meidän rapun nimitaulussa on ehkä puolet suomalaisia nimiä, loput ulkomaalaisia. Tai en ole enää edes varma, joku kähvelsi kaikki kirjaimet nimitaulusta aikoja sitten.

Mutta ennenkaikkea, haluan todellakin kertoa mun lapsille, että joka ikinen ihminen on yhtä arvokas. Kukaan ei voi päättää, minne syntyy, ja minkä näköisenä syntyy. Meillä kaikilla on oikeus olla ja elää täällä.

Ketään ei saa ikinä haukkua ulkonäkönsä tähden. Ketään ei saa haukkua syntyperänsä tähden. Eihän kukaan halua syntyä huonoihin olosuhteisiin, mutta silti varmasti 90% maailman lapsista syntyy köyhiin ja alkeellisiin olosuhteisiin.

Mä niin toivon, että kaikki vanhemmat keskustelisivat näistä asioista lastensa kanssa. Kukaan ei ole kiusaamisen arvoinen. Älä ole paha tyyppi. Ole hyvä tyyppi. ❤️