Lähes jokaisella meistä on varmasti mukava muisto ensimmäisistä kunnon känneistä. Minä muistan vieläkin hyvin tuon illan 26 vuoden taakse, vaikka muistikuvat osalta iltaa onkin jokseenkin hatarat.

Olin 13-vuotias. Nuokkarilla oli ylä-asteen disco. Bestikseni kanssa olimme tilanneet jostakin minttusuklaa pullon. Joku sanoi, että se on ihan vitun hyvää. Odotukset olivat korkealla illan ja juoman suhteen. Menimme isolla porukalla aloittelemaan yhden luokkakaverin luo, jonka vanhemmat olivat poissa kotoa. Minttusuklaa pullo odottaisi meitä bileissä. Tukka krepattuna ja mustat kajalit silmissä saavuttiin kekkereille. Odottamamme kermainen minttusuklaa olikin vihreää litkua, mikä maistui hirveältä. Mutta pakko se oli juoda, se oli maksettu, eikä muutakaan ollut. No sehän nousi päähän kuin metrinen halko. Hilpeänä hirveässä humalassa aloimme valua isolla porukalla kohti nuokkarin discoa.

Tämän jälkeen seuraava muistikuva on, että joku tarjoaa vanhaa kunnon 1,5 litran mehukatti tonkkaa discon nurkassa. No selväähän on, että siellä ei ollut mehua vaan kiljua. Strobovalojen vilkkuessa vedin mehukatista kokkareiset kiljun jämät hiivoineen päivineen. Mulla kääntyy vieläkin vatsalaukun sisältö, kun muistelen tätä huikkaa.

Se oli muistaakseni sen illan viimeinen huikka. Seuraava havainto on, että makaan discon lattialla krepatut hiukset oksennuksessa. Sitten muisti pätkäisee jälkeen.

Havahdun autossa. Joku discon järjestäjistä on viemässä minua kotiin. Ilmeisesti olin saanut soperrettua osoitteeni. Alaovella tämä kiltti nainen vielä varmistelee, että pääsenhän nyt varmasti kotiin asti? Pääse pääsen. Pääsen hissillä kolmanteen kerrokseen ja sammun oven eteen. Herään ja alan etsimään avaimia. En löydä niitä ja alan itkemään, että olen hukannut avaimet. Tajuan, että olen päässyt alaovesta sisään, joten niiden on pakko olla jossakin. Hoipertelen pitkin seiniä takaisin alas, ja löydän ne ykkös kerroksesta. Olen vieläkin ihan hirveässä kunnossa. Vihdoin pääsen sisälle kotiin ja sammun vessanpöntölle. Herään aamuyöstä, tai oikeastaan isäni herättää minut ja kysyy, miksi minä vessassa nukun? Selitän naama oksennuksessa, että mietin paria poikaa ja nukahdin. Isä komentaa minut nukkumaan.

Aamulla herään ihan hirveään krapulaan. Tiedän, että olen jäänyt kiinni ryyppäämisestä. Olalle taputuksia ei ole luvassa. On jo lounas aika kun pääsen ylös sängystä. Vanhempani käskevät minut keittiöön ja iskevät lautasellisen makkarakeittoa eteeni. Sitten alkaa kuulustelu.

Itku kurkussa yritän nieleskellä makkaran paloja ja selitän, että joku tarjosi. Tämä oli ensimmäinen kerta, enkä varmasti juo enää ikinä.

Saan kuukauden disco kiellon enkä pysty syömään mitään minttusuklaista seuraavaan viiteentoista vuoteen.